Syyskuussa 18 lopetin aiemmassa duunissani, ilman selvää suunnitelmaa jatkosta. Mietin hetken mitähän Linkediniin kirjoittaisi, paremman ajatuksen puutteessa määrittelin tehtäväni olevan “Under Construction”.
Vuoden vaihteessa 2018/2019 eleskelin tilanteessa, jossa olin parin – kolmen kuukauden aikana saanut olla mukana useissa rekryprosesseissa. Useimmissa asialla oli suorahakukonsultti, muutamassa sain yhteydenoton suoraan yrityksestä.
Useammastakin vetäydyin itse, tunsin että en ollut oikea hahmo ko. pestiin, muutamassa suorahakuprosessissa mentiin shortille saakka ja toimeksiantaja jatkoi sopivamman kandin kanssa loppuun saakka. Yksi hanke karahti ennen joulua vielä sen jälkeen, kun olimme molemmat siinä luulossa, että tästä se lähtee. Jälkikäteen arvioiden molempien osapuolten kannalta erittäin hyvä niin.
Tammikuussa aamukävelyllä Töölönlahdella huomasin pohdiskelevani, että minun täytyy hankkia lisää ymmärrystä head huntereiden ja heitä tukevien researchereiden työstä. Ajatus lähti lähinnä linkedin profiilista, hakusanoista ja sitä rataa. Tässä vaiheessa Mian henkilö nousi mieleeni, uramme ovat hipaisseet toisiaan menneisyydessä ja olen arvostaen seurannut hänen saagaansa.
Toisella rundilla Töölönlahtea ajatus eteni siihen, että itseasiassa voisi olla fiksua ylipäänsä etsiä valmentaja, jotta seuraava uraliike olisi mahdollisimman osuva – myös rekrytoivalle yritykselle. Oivalsin, että jos kerran olen valmis maksamaan fyysisestä valmennuksesta, niin miksipä en tämän tyyppisesta valmennuksesta. Tuossa vaiheessa tapailin siis ajatusta jonkinlaisesta rinnallakulkijasta tulevaisuudessa siintävissä rekryprosesseissa.
Minun maailmassani ajatus siirtyy varsin ripeästi toiminnaksi, joten tuuppasin siltä seisomalta talvipakkasesta Mialle ajatusraakileen sisältävän viestin. Ilokseni Mia suostui kehittelemään ajatusta kanssani. Jo ennen tapaamistamme raakile kypsyi siihen suuntaan, että entäpä jos nostaisi ambitiota lisää ja pyrkisi ottamaan tästä transitiovaiheesta enemmän irti, erityisesti itsetuntemuksen näkökulmasta.
Koska valmista mallia ei ollut olemassa, sovimme että aloitetaan itsetuntemuksesta ja niinpä Mia mankeloi minut varsin väkevällä testipatteristolla. Kartoiteltiin vahvuuksia, kehittämiskohtia, sokeita pisteitä ja potentiaalisia murtumakohtia äärimmilleen stressattuna. Kävimme testitulosten avulla muutamia sakeita keskusteluita mielenmaiseman äärellä.
Ennen kuin ehdin tuunata linkedin-profiiliani, johon siis Mia myös antoi asiantuntevaa apua, sain kaksi varsin mielenkiintoista yhteydenottoa suorahakukonsulteilta, ja molemmat prosessit pyörähtivät käyntiin. Olin itse ollut aktiivinen eräässä julkisessa rekryprosessissa ja nämä kolme kulkivat aika lailla tasatahtia. Tietoa ja tuntumaa kerättiin molemmin puolin.
Kaikki kolme tiivistyivät shortille kahden viikon aikana, ja yksi tipahti listalta pois. Sain noina päivinä vielä yhden konkreettisen ehdotuksen liittyä erään arvostamani yrityksen riveihin, jota olin väliduuneina sparraillut muutaman kuukauden. Ehdotus oli hyvä, potentiaaliset työkaverit mitä mainioimmat, mutta jotenkin ehdotuksen ajoitus urakaarella ei tuntunut osuvan. Lupasin sitä pohtia. Tulipa siihen vielä kolmas suorahakuprosessi, sinänsä erittäin mielenkiintoinen, mutta varsin pian alkoi näyttää, että aikataulut tiputtavat ko. tehtävän auttamatta harkintalistalta.
Suorahakuprosessi nro 1 tiivistyi ehdotuksen muotoon, johon en kuitenkaan ollut valmis suoralta kädeltä tarttumaan, kaipaamaani autonomiaa tuntui tehtävästä puuttuvan. Sain miettimisaikaa, jota käytin Mian kanssa useampaan otteeseen, Oodin kahvilassa kasvokkain, puhelimessa ja WhatsApp’lla. Aivan miettimisajan viime metreillä suorahakuprosessi nro 2 nytkähti reilusti eteenpäin ja niin vain kävi, että se johti, Mian suosituksella ryyditetyn pohdinnan jälkeen, allekirjoitettuun toimisopimukseen.
Mitä sain Ura-PT Mialta? Asiantuntevaa näkemystä vahvuuksistani, kehityskohdistani ja sokeista pisteistäni. Neuvoja ja tulkintaa. Apua kirkkaamman omakuvan muodostamiseen. Lempeää jarruttelua, kun tuntui että ”hitto nyt vaan pitää tarttua johonkin”. Palloseinää juuri kun sitä tarvittiin. Vahvistusta näkemykselle, että tämä valinta on molemmille osapuolille paras mahdollinen ”match”.
